6 vinkkiä: Näin saat pikkuasiat hoidettua

Onko sinulla ollut koskaan tunnetta, että päätäsi  kuormittaa kaikenmoinen pikkusälä hoidettavia asioita? Työpöytä, kännykkä, kalenteri, aivot ja muistilaput täyttyvät muistutuksista, että jotain pitäisi hoitaa. Näitä juttuja tulee yleensä siirtäneeksi eteenpäin ja eteenpäin ja lopulta ne kuormittavat mieltä paljon enemmän kuin mitä näiden asioiden hoitaminen. Ainakin itselläni, kun samanaikaisesti on hoidettavana yrittäjän velvollisuuksia, opiskelut, työt ja perhe-elämä, on tällaisia pieniä mutta tärkeitä asioita muistettavana läjäpäin.

ajankäyttökuntoon

Ajankäytön suunnittelu tuo huomattavasti ryhtiä päivään. Maailma on pullollaan erilaisia tekniikoita ja sovelluksia, joilla ajankäyttöä voi suunnitella ja usein käytämmekin näiden yhdistelmiä. Pikkusälä on todennäköisesti vallannut tilaa kaikkialta, missä pyrit työtäsi ja ajankäyttöä organisoimaan. Pikkusälän hoitamisessa tuntuu olevan universaali lainalaisuus, jonka kaikki tunnistavat: sen tekemiseen menee yleensä lyhyempi aika kuin olit arvioinut.

Tässä ehdotukseni tilanteen ratkaisemiseksi.

  1. Valitse kalenteristasi päivä tai päivän puolikas, jonka pyhität pikkusälän hoitamiselle. Tämä on tärkeää, sillä yleensä todellakin vain siirrämme näitä asioita työlistamme häntäpäähän. Nyt asetetaankin nämä jutut prioriteetiksi.
  2. Kokoa kaikki pikkusälä samaan listaan. Tämä listaus toimii pohjana säläpäivän työlistalle. Olosi helpottuu jo siitä, kun saat mielessäsi pyörineet muistettavat pikkujutut ylös. Anna tälle vaiheelle tarpeen mukaan aikaa vaikka muutamakin päivä, jos et halua koota listaa yhdellä kertaa.
  3. Kirjoita työlista säläpäivääsi. Kirjoita asiat ylös tarvittavalla tarkkuudella. Toiselle voi riittää maininta, että laittaa sähköpostia henkilölle X ja toinen haluaa kirjata lyhyesti myös asiat, jotka täytyy muistaa viestissä mainita.
  4. Muista työlistassa myös tauot. Merkitse kahvipaussit ja lounas tai ehkä voit hoitaa jotain puheluita puistossa kävellen ja saat samalla ulkoilua. Kirjoita nämäkin ylös.
    lounashetki
  5. Toteuta päiväsi työlistan mukaisesti ja jätä muut hommat kerrankin odottamaan. Todennäköisesti saat yllättävän paljon aikaiseksi yllättävän lyhyessä ajassa!
  6. Ota itsellesi tavaksi toteuttaa tällainen säläpäivä ja vapautat ajatuksesi työskentelemään suurempien linjojen kanssa. Ihmisen mielessä kulkee suurinpiirtein 60 000 ajatusta päivittäin, joten on tärkeää, että saat niistä mahdollisimman suuren osan suunnattua juuri siihen, mikä on sinulle tärkeintä.
Mainokset

Suru on kuin valtameri

Minua on kohdannut elämässäni suuri suru. Yhtäkkiä elämän täytti syvät huokaukset, tummat ajatukset ja valtavat kyyneleet. Suru on tuntunut olevan suurempi kuin valtameri. Tiedän, että vastarannalla olisi helpompi olla, mutta olen ollut neuvoton siinä, miten pääsisin surun yli.

surun kohtaaminen

Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kriisin kohdatessa, se alkaa etsimään keinoja selviytyä. Kriisin vaiheet suojelevat mieltä, mutta on yksilöllistä, kuinka toimimme noiden vaiheiden keskellä. Tilanteestamme ja totutuista toimintatavoista riippuen turvaudumme hyvin erityyppisiin toimintamalleihin, joista osa on meille hyödyllisempiä kuin toiset. Joskus kriisissa saatamme toimia myös hyvinvointiamme murentaen ja sekin on täysin ymmärrettävää. Toivottomuuden keskellä voi olla vaikea löytää voimavaroja kovin rakentavaan toimintaan. Kriisi voi olla onneksi myös mahdollisuus oppia tuntemaan itseään ja sen myötä voi avautua mahdollisuus toimia toisin.

Oman suruni keskellä olen opetellut siihen, että minun tehtäväni on huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Tähän opetteluun on kuulunut se, että olen tietoisesti avannut itseäni lohdutukselle, jota ympäriltäni saan. Avautuminen on myös sitä, että uskallan myöntää itselleni rikkinäisyyteni ja surun. Lohdun vastaanottaminen vaatii sen, että myönnän haavan olemassaolon ja uskallan antaa kivun tulla näkyviin. Aiemmin selviytymiskeinoni kriiseissä on ollut peittää omat syvimmät tunteeni ja tarpeeni muista huolehtimisen ja täyteen ahdetun kalenterin alle. Nyt olen tietoisesti antanut itselleni luvan huomata ensin omat tunteeni, vastata omiin tarpeisiini ja sitten, jos voimia on, jakaa olkapäätäni muillekin.

sunrise-1016356_640

Eteeni ilmestyneen surun valtameren keskelle on avautumiseni myötä ilmestynyt hengähdyssatamia, joissa voin kiitollisena levätä. Kiitos kuuluu ennen kaikkea perheelleni, jonka parissa olen saanut olla oma itseni suruni kanssa. Olen kiitollinen myös ystävistäni, jotka ovat olleet linjojen päässä viestien ja puheluiden saavutettavissa. Tuntikausien keskustelut ovat auttaneet jäsentämään tunteita, tapahtunutta ja luoneet näkyjä tulevaan. Kiitos ystäville myös ymmärryksestä siihen, että olen tarvinnut aikaa olla hiljaa. Kiitos myös auttajille ja hoitajille, joiden kanssa olen saanut käsitellä mielen ja kehon kipuja. Kiitos kysymyksestä, että voinko luottaa kenenkään kestävän suruani ja kiitos katseesta, että tässä olen täysin hyväksytty itsenäni. Kiitos parantavasta kosketuksesta ja kiitos valtavasta voimasta, jota olen hoitojen välityksellä saanut kokea. Kiitos itselleni, että olen mahdollistanut tämän kaiken. Kaikille muillekin surevilla haluan sanoa: pyydä lohtua, antaudu lohdutukselle, anna lohdun tulla luoksesi. Rakasta itseäsi. Toivon sinulle voimia surussasi.

Mitä haluan elämältäni?

Valmennuksissa puhutaan usein tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Tavoitepuheen keskellä voi herkästi tuntua siltä, että elämässä pitäisi tavoitella jotain suurta ja ihmeellistä. Mitä minä mukamas haluan elämältäni? Tiedänkö edes mitä haluan?

Omia tavoitteitaan saattaa vähätellä, jos on kuvitelma, että pitäisi vähintäänkin tavoitella mahtavaa uraa, suurta toimeentuloa ja isoa taloa järven rannalta. Elämässä tavoitteet voivat kuitenkin olla ihan mitä tahansa tärkeää, kuten parempaa yöunta tai enemmän aikaa perheen parissa. Omat tavoitteet saattavat tuntua myös hyvin epämääräisiltä ja on hankala tunnistaa, että mitkä asiat toisivat itselle lisää hyvinvointia. Valmennuksessa selkeytetään sitä, missä olet nyt ja mihin haluat elämässäsi suunnata. Tavoitteenahan voi olla myös se, että miten ylläpitää tämän hetken hyvää tilannetta.

cropped-dscn0131-e13987131413511.jpg

Olen itse ollut useita kertoja valmennettavana ja kerta toisensa jälkeen hämmästynyt sitä, miten tärkeää ja innostavaa on kirkastaa itselleen asioita, joita todella elämässään haluaa toteuttaa. Tavoitteiden toteutuminen on prosessi, joka koostuu useista pienistä arkisista teoista, valinnoista ja päätöksistä. Välillä olen huomannut, että reitti kohti tavoitettani on ihan toisenlainen kuin olin alunperin kuvitellut. Tavoitteen toteuttamista ei siis välttämättä kannata suunnitella liian tarkkaan, vaan on hyvä jättää tilaa luovuudelle ja elämälle. Lukkoon löydyt aikataulut ja hiostavat tehtävälistat voivat tyssätä innostuksen, mutta selkeä tavoite ja muutamat seuraavat innostavat askeleet vievät sinua todennäköisemmin eteenpäin.

Kaikkein parhaimmin tavoitteen toteutumiseen vaikuttaa toiminta. Kun haluat saada jotain aikaa, toimi! Kun kaipaat muutosta, toimi! Kun sinulla on tavoite, toimi! Olen pitkään haaveillut siitä, että saisin viettää enemmän aikaa luonnon keskellä. Pitkään olen jahkaillut ja harmitellutkin, miten paljon olen vain sisätiloissa töissä ja vapaa-ajalla. Sitten päätin alkaa toimimaan toisin. Olen vienyt itseni luonnon keskelle ja haastanut itseäni uusiin juttuihin. Tänä keväänä olen käynyt melontakurssin sekä retkeillyt telttaillen kansallispuistossa. Molemmat asiat ovat askelia suuremmissa tavoitteissani, mutta samalla ne myös toteuttavat haavettani luonnossa liikkumisesta. Törmäsin Instagramissa ideaan nukkua sata yötä ulkona ja päätin ottaa itselleni sopivamman tavoitteen nukkua vuoden aikana kymmenen yötä ulkona. Se on kymmenen yötä enemmän kuin viime vuonna! Mitä sinä haluaisit elämässäsi toteuttaa?

Huomio sinuun – 15 minuutin haaste

Mitä sinä haluat tehdä tänään oman hyvinvointisi eteen?

Huomasin tänä aamuna heräillessäni, että selkä vähän kipuilee ja kroppa ei haluaisi millään herätä, vaan mieluummin kaivautuisi syvemmälle peiton alle. Vapaapäivänä ei ollut mitään kiirettä ponkaista pystyyn, joten olisin voinut jäädä lojumaan sänkyyn pidemmäksikin aikaa. Nousin kuitenkin, sillä verhonraosta näin, että ulkona paistaa aurinko ja muutenkin, haluan saada tänään paljon aikaiseksi.

kehonhuolto

Noustuani keho ilmoitteli jumituksistaan ja selkä tuntui edelleen jäykältä. Ajatuksissa alkoi pyöriä tuttu mylly, jossa yhtenä vaihtoehtona on sohvalle rojahtaminen ja toisena se, että tekisinkin jotain fyysistä, joka voisi helpottaa oloa. Viimeisimmästä joogasta ja varsinaisesta venyttelystä on kulunut useampi kuukausi eikä lopputulos ollut kovin motivoiva. Kirjoitinkin kivuliaasta olotilastani tammikuussa.

Päätin, että teen edes jotain pientä, vaikka yhden pienen liikesarjan. Päätin tehdä yhden aurinkotervehdyksen. Olen tehnyt aurinkotervehdyksiä melko paljon, joten liikkeet tulivat ulkomuistista, mutta huomasin, että liikeradat kuitenkin hakivat paikkaansa. Horjuin, ähkyin, puhisin ja hengitin katkonaisesti. Tuntui, etten saa itseäni oikeisiin asentoihin jumittavista lihaksista johtuen.

Tein liikkeet kuitenkin lempeäsi, repimättä ja kuunnellen sitä, miltä kropassa tuntuu: lähinnä jäykältä.

Sarjan lopuksi nousin seisomaan ja puhalsin ulos. Ensimmäinen sarja pitkään aikaan tehtynä. Ylitin kynnyksen, jota en ole ylittänyt aikoihin. Päätin tehdä toisen sarjan ja jopa kolmannen. Kolmatta sarjaa ennen avasin terassin oven ja annoin raikkaan kevätilman virrata keuhkoihin samalla, kun tein liikkeitä. Huomasin, että hengitys on jo muuttunut helpommaksi ja auttoi liikkeiden tekemisessä.

Käytin päivästäni aikaa 15 minuuttia oman kehon huomioimiseen. Tuon ajan olisin helposti roikkunut sosiaalisessa mediassa, mutta nyt käytin sen itseeni. Tuo hetki ei vielä pelasta minua selkäjumituksiltani, mutta se on aina eteenpäin ja parantaa minun hyvinvointiani. Meidän jokaisen päivä koostuu pienistä hetkistä, joissa voimme tehdä valintoja oman hyvinvointimme suhteen, kuten seuraavaksi päätän mitä syön aamupalaksi. Pöydällä on tortillasipsejä, mutta voin valita myös jotain terveellisempää. Myöhemmin tulee mietintään, käynkö tänään ulkona ja siinäkin kohdassa jokainen hetki ulkoilmassa on enemmän kuin koko päivä sisällä.

Jos aloittamisen kynnys on suuri ja haluat todella saada jotain tehtyä, madalla kynnystä niin paljon, että saat itsesi toimimaan. Suuremmat tavoitteet tuntuvat meistä usein musertavilta, kun ymmärrämme, että niihin on vielä matkaa. Jokainen päivä tarjoaa sinulle kuitenkin mahdollisuuksia valintoihin kohti tuota tavoitettasi.

Jokainen pikkuruinenkin askel eteenpäin on askel eteenpäin. Ota askelia ilolla. Haastan sinut tekemään 15 minuutin ajan jotain, mikä tekee Sinulle hyvää.

Saat itse päättää sen, mitä tuo tekeminen on. Kuulen mielelläni, mitä olet tehnyt, joten kerro se kommenttina. Nyt, mene ja toimi! Minä aion mennä vielä tekemään muutaman aurinkotervehdyksen, koska keho todella tuntuu heräävän niiden avulla.

Kun läheisen kotona vaivaa mahdoton kaaos…

On koteja, on asuntoja, joissa tavarat ovat ottaneet vallan. Huoneissa ei mahdu kunnolla liikkumaan ja tavarakasat kasvavat jatkuvasti korkeutta. Tällaisessa kodissa on monenlaisia riskejä, jotka kohdistuvat kodin asukkaisiin, tavaroihin, asuntoon ja naapureihin. Joku tai useampi kodin asukkaista on niin kiintynyt tavaroihin, että niistä luopuminen muodostuu mahdottomaksi ja tavarat alkavat merkitä huomattavasti paljon enemmän kuin useimmille meistä. Tavaroista on tullut omistajansa jatke, ikään kuin uusi raaja, jonka pois leikkaaminen tuottaa suunnatonta tuskaa.

Läheisille ja tällaisen henkilön kanssa työskenteleville auttajille voi tulla mieleen vain tyhjentää asunto ja auttaa ihmistä kohti selkeämpää arkea. Kannattaa kuitenkin malttaa. Kyse ei ole laiskuudesta tai viitsimättömyydestä, josta ”paranee” tormistautumalla. Kyse voi olla pakonomaisesta keräilystä tai keräilypakosta, jossa olennaista on se, että henkilö kokee tarpeelliseksi säilyttää tavaraa ja tavaran poisheittäminen on vaikeaa siitä huolimatta, ettei sillä olisi rahallista arvoa sekä se, että tavaramäärästä on henkilölle olennaista haittaa.

Mitä voi sitten tehdä? Muista, että tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja asukkaan elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, miten hyvin kotia pääsee järjestämään. Mahdolliset psykiatriset diagnoosit ja muut sairaudet voivat vaikeuttaa jo muutenkin haastavaa tilannetta.

keräilypakko
Tässä muutamia vinkkejä siihen, miten tilannetta voi lähteä purkamaan.

  1. Älä tee mitään salaa. Jos järjestät kotia asukkaan poissa ollessa tai heität tavaraa pois häneltä lupaa kysymättä, voit olla pian tilanteessa, ettei hän päästä sinua enää asuntoonsa ollenkaan.
  1. Varaa reilusti aikaa. Valtavassa kaaoksessa olevan asunnon järjestäminen, erityisesti pakonomaiseen keräilyyn taipuvaisen ihmisen kanssa, ottaa aikaa. Saatte päivässä hommaa eteenpäin kenties mitättömän tuntuisen palan. Usko kuitenkin siihen, että homma kannattaa.
  1. Aloittakaa siitä, mikä on asukkaalle helpointa. Tällaisen tavararyhmän löytäminen voi olla vaikeaa, mutta helpoimpia ja selkeästi rajattavia kohteita voisi olla esimerkiksi vanhaksi menneet lääkkeet ja ruoka, kuolleet kasvit ja tyhjät pesuainepullot. Jollekin jätepaperit merkitsevät lehtiä, jotka pitää saada vielä luettua. Keskustelkaa, että onko asukkaalla todella elämässään aikaa lukea kaikkia niitä lehtiä, joita kotiin on kertynyt. Voitte sopia vaikka jonkin vuoden, josta vanhemmat lehdet voi heittää menemään paperinkeräykseen.
  1. Kerätkää samanlaiset yhteen. Kodista voi löytyä samankaltaisia tavaroita eri puolilta asuntoa. Kerätkää tavaroita ryhmittäin ja miettikää yhdessä tarvitseeko asukas todella 100 saippuapulloa vai voisiko 50 niistä lahjoittaa vaikka asunnottomille tai muuhun hyvään tarkoitukseen. Asioita voi yrittää laittaa mittasuhteisiin. Kuinka pitkään menisi käyttää 100 saippuapulloa, jos yksi pullo kestää vaikka kuukauden? Tätä voi laajentaa kaikkiin tavararyhmiin. Kuinka monta vuotta kestäisi, että kaikki t-paidat olisivat päällä yhden päivän?
  1. Ole hienovarainen. Kyse on toisen henkilön kodista ja hänen tavaroistaan. Mitä jyrkemmin ja tuomitsevammin suhtaudut ja käyttäydyt, sitä tiukemmin tällainen henkilö tarttuu tavaroihinsa. Vaikka asukas olisikin halukas muutokseen, herättää muutos toteutuessaan hänessä todella ristiriitaisia tunteita. Samaan aikaan, kun keräilyongelmainen haluaa lisää tilaa vaatehuoneeseen, hän kokee mahdottomaksi luopua tarpeettomiksi käyneistä vaatteista.
  1. Pyydä apua. Keräilypakkoon voi saada helpotusta kognitiivisesta psykoterapiasta ja joissain tapauksissa myös lääkityksestä. Ohjaa tuttavaasi avun piiriin. Kodin järjestämistä ajatellen voi apuna olla myös ammattijärjestäjä, jonka palvelujen käyttöön voi kysyä taloudellista tukea sosiaalitoimistosta. Lähimmän ammattijärjestäjän löydät osoitteesta http://www.ammattijarjestajat.fi

Lisätietoja ja apua kirjasta: Keräilypakko – Aarteidensa vankina. Steketee, Tolin, Frost. Prometheus. 2014.

Uuni puhtaaksi ilman kemikaaleja

Olen ottanut tavoitteekseni saada tehtyä kotitöitä, joita olen lykännyt kerta toisensa jälkeen. Lista ei ole loputon, mutta silti huomaan miten helposti yritän vain sysätä tekemisiä myöhemmäksi. Listalla on lähinnä siivoamiseen liittyviä juttuja, kuten saunan ja uunin pesu. Olen saanut paisuteltua mielessäni nuo hommat niin valtaviksi, että toimeen tarttuminen on vaikeutunut. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvittiin pala päättäväisyyttä ja homma ratkesi, kuten arvata saattaa, yllättävän helposti.

uunin-puhdistus

Löysin netistä erään FB-keskustelun kommenteista vakuuttavan vinkin uunin puhdistamiseen ja päätin kokeilla sitä. Toinen tavoitteeni on vähentää kemikaalikuormaa ja hyödyntää myrkyttömiä puhdistusaineita. Jätin siis ostamatta kaupasta uuninpuhdistusainetta ja sen sijaan suuntasin elintarvikkeiden luo. Ostoskoriin tarttui ruokasoodaa ja etikkaa. Toteutin ohjeen ja sehän toimi! Hyväksi todetut keinot on syytä jakaa myös muille, joten tässä sinullekin toimiva uuninpuhdistusvinkki.

Kumoa purkillinen ruokasoodaa kulhoon ja lisää pieni tilkka vettä, että sooda muuttuu tahnaksi. Levitä tahna uuniin puhdistettaviin kohtiin ja anna vaikuttaa mieluiten yön yli. Uuni on tässä vaiheessa kylmä. Pyyhi seuraavana päivänä soodat pois ja tarvittaessa hankaa rätillä tai soodakokkareella pinttyneemmät likatahrat pois. Lämmitä tämän jälkeen uunia hieman. Huuhtele jäähtynyt uuni etikkavedellä.

Meillä uuniin jäi hiukan roiskejälkiä, koska olin todellakin siirtänyt uunin pesua jo aivan liian pitkään. En jaksanut hinkata ja hangata ihan kaikkein pienimpiä jälkiä irti. Uunista puhdistui kuitenkin ehdottomasti suurin osa liasta ja myös tahrat, joiden en uskonut enää irtoavan. Oma huomioni oli, että vettä kannattaa lisätä soodan sekaan todella vähän, koska muuten sekoitus muuttuu tahnan sijaan liemeksi, joka vain valuisi uunin seinämiä pitkin.

Onko sinulle ekologisia siivousvinkkejä, joita voisit jakaa muillekin? Kirjoita kommentteihin vinkkisi.

Oon takakiree

”Ja sitten otatte tuntumaa takareiteen ja annatte sen rentoutua…” Entäs jos ei rentoudu, ei sitten millään.Takareisi jumittaa, selkä kinnaa, jalkapohjistakin löytyy kipupisteitä, joita en ikimaailmassa uskonut olevan. ”Tämä linja menee sieltä jalkapohjasta aina päähän asti.” No siltä kyllä tuntuukin! Jo tunnin ensimmäisen viiden minuutin aikana tuntuu siltä, että haluaisin luovuttaa. Ja tämä oli toki vasta lämmittelyä.

Jooga- ja venyttelytunnit ovat minulle lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa melko tuskaisia, vaikka toki löydän niistä myös rentouttavan ja minua hoitavan puolen. Lihakseni tuntuvat pitävän kiinni jumituksistaan hyvin itsepintaisesti ja aiheuttavat minulle kiputiloja jokapäiväisessä elämässä.

Sinä olet kiero ihminen. 😉

Olen käynyt fysioterapiassa, hieronnoissa ja jäsenkorjaajalla elämäni aikana useita, useita kertoja. Ei ole ilmaista lystiä se. Eikä kivutonta. Joskus sanoin minua hoitaneelle fyssarille, että minä hullu tulen tänne vapaaehtoisesti ja vieläpä maksan tästä kivusta ja kärsimyksestä. Ensimmäisen minua hoitaneen fysioterapeutin diagnoosi rankani kunnosta oli: ”Sinä olet kiero ihminen.” Oli virheasentoja suuntaan jos toiseenkin. Tuosta käynnistä on kulunut jo parikymmentä vuotta ja yhä tuskailen näitä ihan samoja juttuja.

joogajumiKyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi tietoa siitä, mitä minun kannattaisi tehdä. Kyllä, tiedän hyvin jooga-asanat, jotka varmasti auttaisivat, tiedän ruokavalion vaikutuksista, tiedän lihaskunnon tärkeydestä, ymmärrän himpun myös kilpirauhasvaivojen merkityksestä lihasjumituksiin, mutta ei, tämä kaikki tieto ei vain siirry käytäntöön.
Eilen illalla joogamatolla puuskuttaessani tunsin taas kiristyksen takareidessä, lantiolla, selässä ja oikeestaan kaikkialla, mikä on kehoni selkäpuolella. En voinut välttää ajatusta: ”Oon takakiree.” Tiedän toki myös kehon ja mielen yhteyksistä ja ajatuskulkuni jatkui kohti henkistä hyvinvointiani ja pohdintaa, miten takakireys näkyy käytöksessäni ja mielenmaisemassani. Hetkessä mielessä vilisti tilanteita, joista minun oli helppo tunnistaa tietty takakireys, joka ei välttämättä näy muille, mutta joka kiristää lihasten lisäksi myös mieltäni.

Aamulla herätessäni selän lihakset kapinoivat. Selkä, lavat ja niska tuntuivat olevan enemmän jumissa kuin aikoihin. Nyt riittää. Haluan kivuttomat heräämiset, vetreät lihakset ja joustavat nivelet. Haluan mieleni kireyksien sulavan. Minulla on ajatuksia siitä, mitä tarvitsen päästäkseni tavoitteeseeni ja aion kertoa teille tästä matkasta myös jatkossa.